Kivenhierontakurssi

Ennen litografian kurssia en tiennyt oikeastaan muuta kuin että siellä käytetään painamiseen kiviä. Naureskelin, että kylläpä asiat voidaan tehdä vaikeasti, eikö olisi helpompiakin tapoja tehdä grafiikkaa kuin kivet? Mielessäni näin luolamiehet istumassa grafiikanluokan perällä, kaivertamassa kiviä taltoilla. Ajattelin litografian olevan jotain linon ja puupiirroksen tapaista, mutta erehdyin aika tavalla.

Litokivet ei olleetkaan ihan tavallisia kiviä, vaan sukupolvelta toiselle siirtyneitä painokiviä, joissa vielä näkyi edellisen käyttäjän painamat kuvat eräänlaisina "haamukuvina"! Kiviä säilytettiin hyllyissä ja isoimpia siirreltiin trukin avulla paikasta toiseen. Isoimmat kivet saattavat painaa 200kg! (Meidän opettajamme nosteli noita keskikokoisia kiviä ihan suvereenisti edestakaisin, meille opetti trukin käyttöä :))

Aluksi kivet piti hioa sileiksi. Aikaisemman käyttäjän kuva hiottiin ensin pois karkealla hiekalla (100grain) sitten kiven pinnassa olevat "hampaat" silotettiin pienirakeisemmalla hiekalla (150grain ja 220grain). Joissain tapauksissa aikaisemmat käyttäjät eivät ole hioneet kiveään kunnolla, jolloin siihen on jäänyt laaksoja ja kukkuloita, jotka sitten painaessa tulevat näkyviin. Minä sain käsiteltäväkseni juuri tällaisen epäonnisen kiven, jossa oli n.0.8mm lommo keskellä (uskokaa pois, tuo on litografiassa PALJON!). 

Kuvassa näkyy alla minun kivi ja päällä pienempi, jolla sitä hiotaan. Hiontahiekkaa ja vettä laitetaan kivien väliin ja sitten hierotaan edestakaisin. Uudestaan ja uudestaan.

Tämä kivenhierontavaihe kesti minulla vaivaiset kuusi tuntia :D Siinä ajassa ehti kehittyä hyvin voimakas suhde kiven kanssa. Me olemme nyt erottamattomat.