Norsun kuolemalinja on nyt siirtynyt tämän kuukauden loppuun, katsotaan ehditkö laittaa postauksesi siihen mennessä! Sen jälkeen pamahtaa ja saamme ihailla uutta norsuvauvaa, joka parempi kuin yksikään edeltäjänsä :)
Kuvisopejen rintamalla liikkuu nyt paljon asioita jotka ovat herättäneet keskustelua, ja ainakin ajatuksien liikettä itse kunkin itseään kunnioittavan taidekasvattajan päässä. Millainen on taidekasvatuksen opiskelun Shangri-la? Meidän paratiisi? Onko se Aaltoyliopistossa? Otaniemessä? Taideyliopistossa? Jämähtääkö Rovaniemen taidekasvatus ITE-taiteeseen ja ympäristötaiteen opetukseen, vai uinuuko Lapissa suomen taiteen tulevaisuuden voimavarat? Ollaanko kuvista savustamassa ulos kouluista, miten käy meidän työpaikkojen? Missä oikeastaan ollaan ja missä mennään ja mitä ollaan tekemässä? Missä on keskustelu ja anarkia, eikö taidekasvatus tarvitse luovaa hulluutta? Onko punk jo out tästä ajasta?
Norsu kiittää ajatuksistasi TRÖÖT
Toimittajanorsu Katja
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Kivensyövytyskurssi (Litografian perusteita osa2)
Kurssi kiven kanssa jatkuu.... Seuraava otettava askel oli kiveen piirretyn kuvan syövyttäminen. Hiomisen jälkeen kivi oli valmis piirrettäväksi: se tarkoittaa kiveen tehtävää rasvaista kuvaa, joka on siis mahdollista tehdä litoliiduilla, rasvaisella tussilla, omilla sormenpäillä, voilla... millä tahansa rasvaisella piirtämis- ja maalaamisvälineellä. Mielikuvitus vain on rajana. Itse käytin ainoastaan litoliituja ja tussia, joita yhdistelin omaan silmään sopivaksi sommitelmaksi.
Jotta kiveen piirretty kuva voitaisiin sitten painaa, rasvaiset kohdat pitää syövyttää kiveen, niin että painoväri sitten tarttuu niihin kohtiin, ja hylkiytyy muualla. Syövyttäminen tapahtuu arabikumin ja typpihapon sekoituksella.
Kuvassa näkyy vasemmalla arabikumimössä ja typpihappoa annostellaan tuollaisella oikeanpuolimmaisella pipettisysteemillä. Happoa ei tarvita paljon, tarkoituksena on saada kivenpintaan aivan pieniä, hienovaraisia eroja, jotka sitten printatessa näkyvät upeina erilaisina sävyeroina! Senpä vuoksi on tärkeää tehdä erilaisia happoja, miedosta vahvimpaan, joita käytetään erilaisissa sävyissä erikseen. Minun työtäni varten opettaja suositteli tekemään "kolmen tipan etsiä" (suom. 3 tippaa typpihappoa 30ml arabikumia) sekä 18 tipan etsiä (etsi=syövyte).
Kivelle levitetään ensin arabikumikalvo (ohennetaan sienellä mahdollisimman ohueksi), jonka jälkeen miedointa etsiä levitetään tummimmista kohdista vaaleampiin päin, kunnes koko työ on saanut maistaa typpihapon kaivertavia hampaita. Tämä vaihe kestää 2-3min, jonka jälkeen syövyte neutralisoidaan kaatamalla kivelle puhdasta arabikumia. Sitten siirrytään keskivahvaan etsiin, jota laitetaan vain tummille ja hieman vaaleammille alueille (vaaleimmat sävyt jätetään rauhaan). Muutama minuutti annetaan vaikuttaa. Neutralisoidaan. Sitten vahvin etsi VAIN tummimmille sävyille! Muutama kymmenen sekuntia. Neutralisoidaan. Tadaa, syövytys on valmis!
Tässä kuvassa kivi näkyy jo syövytettynä! Liitu-tussipiirustus on peseytynyt lähes kokonaan pois, ja kuvasta on jäljellä enää vain syöpyneet ja ei-syöpyneet kohdat. Kuva pitää vielä "kumittaa" eli siitä pyyhitään pois kaikki turha, tussit ja liidut ja värit, lamppuöljyllä (voi laittaa sinolia sekaan jos ei meinaa lähteä). Tämän jälkeen kivi suojataan ohuella asfalttikerroksella. Alemmassa kuvassa näkyy lamppuöljyä, asfalttia ja strasselia, jolla lamppuöljyä levitetään. Älä kysy miksi juuri sillä, mutta se toimi.
Asfaltoidun kiven annetaan seistä puolituntia, minkä jälkeen kivelle telataan "kynäväri", eräänlainen luonnosväri, joka auttaa näkemään mitkä kohdat ovat syöpyneet ja miten paljon. Sen jälkeen tehdään toinen syövytys. Sama homma toistetaan alusta loppuun ja sitten kivi on valmis painoon!
Seuraavassa jutussa seurataan mitä tapahtuu kun kiveä päästään prässäilemään :)
Kiittäen, kumartaen,
toimittajanorsu Katja
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)